Elämä jatkuu.
Ihan aluksi haluan sanoa et mua satutettu monella tapaa. Sen tehnyt sellaiset ihmiset,jota en tuntenut kovin. Mua kiusattu koulussa. Monia asioita olen kokenut ja oppinut uutta. Olen käynyt syvällä vesilla. Olen noussut sieltä. Tärkeintä on, että en tehnyt sitä yksin. Olen saanut läheisiltä apua. Tämä vuosi on ollut yksi vaikeimmistä en sanois et vaikein, koska vaikein on ollut kun mentin mulle rakkaan ihmisen.
No palaan tähään vuoteen alkuvuosi meni kun jo huonosti minua puri koira. No sitten oli kaikkea muuta. No kaikki oli mielestäni ihan hyvin , kunnes heinäkuussa mun elämästä meni pohja. Mentin ihmisen jota rakastin niin paljon, että en voi sanoin kuvailla. Tämä ihminen satutti mua enemmän kuin kukaan muu ikinä. Viel kaiken lisäksi mua satutti ihninen jolta en olisi voinut ikinä usko et tekee mulle niin kuin teki. Mulla edelleen tunteet tätä kohtaan eivät ne vain lähde. Tiedän et pitäis päästää irti. Mä olin aivan rakastunut ja uskoin meihin.
Ainut ajatus oli et voinko enää selvitä,mutta sitten yks hyvin läheinen sanos et mä selviän koska oon vahva. En siinä hetkessä uskonut,että selviän. Jokainen päivä on ollut helpompaa. Rakkaus on satuttanut mua monesti. Nyt se satutti pahemmin kuin koskaan ennen on satuttanut
Nyt mä vihdoi tajusin et nii se on mä selviän. Elämä jatkuu. Vaikka en usko et enää voin rakastua tai edes uskoa rakkauteen. No asia kuitenkin on niin että mulla on suuntana vain ylös päin. Mä en halua enää vajota sinne alas josta kerran pääsin pois. Vaikeinta on tietää kehen voi oikeasti enää luottaa ja kehen ei? Vastaus et todella harvoihin voi.
No palaan tähään vuoteen alkuvuosi meni kun jo huonosti minua puri koira. No sitten oli kaikkea muuta. No kaikki oli mielestäni ihan hyvin , kunnes heinäkuussa mun elämästä meni pohja. Mentin ihmisen jota rakastin niin paljon, että en voi sanoin kuvailla. Tämä ihminen satutti mua enemmän kuin kukaan muu ikinä. Viel kaiken lisäksi mua satutti ihninen jolta en olisi voinut ikinä usko et tekee mulle niin kuin teki. Mulla edelleen tunteet tätä kohtaan eivät ne vain lähde. Tiedän et pitäis päästää irti. Mä olin aivan rakastunut ja uskoin meihin.
Ainut ajatus oli et voinko enää selvitä,mutta sitten yks hyvin läheinen sanos et mä selviän koska oon vahva. En siinä hetkessä uskonut,että selviän. Jokainen päivä on ollut helpompaa. Rakkaus on satuttanut mua monesti. Nyt se satutti pahemmin kuin koskaan ennen on satuttanut
Nyt mä vihdoi tajusin et nii se on mä selviän. Elämä jatkuu. Vaikka en usko et enää voin rakastua tai edes uskoa rakkauteen. No asia kuitenkin on niin että mulla on suuntana vain ylös päin. Mä en halua enää vajota sinne alas josta kerran pääsin pois. Vaikeinta on tietää kehen voi oikeasti enää luottaa ja kehen ei? Vastaus et todella harvoihin voi.
Kommentit
Lähetä kommentti